Rakennusala on siirtymässä tietomallipohjaiseen lupamenettelyyn. Rakentamislaki (751/2023) tuli voimaan 1.1.2025, ja sen tietomallia koskeva vaatimus astui voimaan 1.1.2026. Siitä lähtien rakentamislupaa haetaan tietomallimuotoisella suunnitelmalla tai muutoin koneluettavassa muodossa. Siirtymäsäännöksiä sovelletaan vuoteen 2030 saakka.

Mitä laki todella vaatii

Vaatimus ei tarkoita, että jokainen hanke olisi mallinnettava IFC-muotoon. Rakentamislain 61 pykälän mukaan hakemukseen liitetään joko pääpiirustustasoinen suunnitelmamalli tai rakennusta koskevat tiedot muutoin koneluettavassa muodossa. Käytännössä jälkimmäinen tarkoittaa suunnitteluohjelmasta tuotettuja PDF-piirustuksia ja tietojen syöttämistä lupapalveluun. Suunnitelmamallin laatii hankkeen rakennussuunnittelija, joka myös vastaa sen oikeellisuudesta. Mallin tarkemmasta sisällöstä on säädetty ympäristöministeriön asetuksessa 1340/2025.

Vaatimus koskee myös korjaus- ja muutoshankkeita, ei pelkästään uudisrakentamista. Juuri siellä se tuntuu eniten, koska olemassa olevasta rakennuksesta ei useinkaan ole ajantasaista mallia eikä luotettavia mittoja.

Mitattu lähtötieto ratkaisee korjaushankkeessa

Suunnittelija ei voi mallintaa olemassa olevaa rakennusta luotettavasti vanhojen piirustusten varassa. Korjaushankkeissa vanhat piirustukset ovat harvoin ajan tasalla, ja tehdyt muutokset löytyvät usein vasta työmaalta. Kun tilat on mitattu paikan päällä, suunnittelija työskentelee todellisilla mitoilla eikä oletuksilla.

Sisätilojen 360°-kuvaus yhdistettynä integroituun lasermittaukseen tuottaa muutamassa kymmenessä minuutissa mitatun pohjapiirroksen ja mittapisteaineiston. Mittaustarkkuus on tyypillisesti ±1 cm kamerasta seinäpintaan ja ±2,5 cm mittausalueen ääripäässä, joka on 40 metriä. Aineistosta laaditaan CAD-piirustukset ja LOD200-tason malli, jonka suunnittelija ottaa työnsä lähtötiedoksi. Manuaaliseen mittaamiseen verrattuna ero on sekä ajassa että jäljitettävyydessä: mitat ovat tallessa ja tarkistettavissa jälkikäteen.

On yhtä tärkeää tietää, mihin menetelmä ei riitä. Mittaus tuottaa huonemitat, aukkojen sijainnit ja pinta-alat, ei rakenteiden sisäisiä paksuuksia eikä piiloon jääviä taloteknisiä järjestelmiä. Ne selvitetään rakenneavauksin tai olemassa olevista rakennepiirustuksista. Kun tämä rajaus on selvä heti alussa, lähtötieto on käyttökelpoista eikä johda vääriin oletuksiin.

Kolme käytännön hyötyä hankkeelle

1. Suunnittelu alkaa oikeista mitoista. Kun kaikilla suunnittelijoilla on käytössään sama mitattu lähtöaineisto, suunnitelmien yhteensovittaminen helpottuu ja työmaalla tulee vähemmän yllätyksiä. Mittavirheistä johtuvat muutostyöt ovat korjaushankkeen tyypillisimpiä kustannusylityksiä.

2. Etätyöskentely ja tarjouslaskenta helpottuvat. Interaktiivinen virtuaalikierros on tehokas työkalu eri osapuolten välisessä viestinnässä. Urakoitsijat voivat laskea tarjouksia etänä, suunnittelijat voivat tarkastella yksityiskohtia ilman jatkuvia työmaakäyntejä, ja tilaaja pysyy kartalla hankkeen etenemisestä.

3. Lähtötilanne on dokumentoitu. Skannaus tallentaa tilojen tilanteen ennen purkutöitä. Tämä on arvokasta laadunvalvonnassa ja erityisesti silloin, jos hankkeen aikana syntyy erimielisyyttä siitä, missä kunnossa kohde oli aloitettaessa.

Mitä Droneca tekee ja mitä ei

Tuotamme mitatun lähtöaineiston: pohjapiirrokset, CAD-aineiston ja LOD200-tason mallin olemassa olevasta kohteesta, tarvittaessa georeferoituna hankkeen koordinaatistoon. Emme laadi rakentamislain mukaisia suunnitelmamalleja emmekä toimi hankkeen suunnittelijana. Lupaa varten tarvittavan suunnitelmamallin laatii aina hankkeen rakennussuunnittelija, ja me toimitamme sen pohjaksi mitatun todellisuuden.

Jos hankkeessanne on edessä korjaus- tai muutossuunnittelu, ota yhteyttä, niin katsotaan yhdessä, millainen lähtöaineisto suunnittelijanne tarvitsee.